Samuli Paulaharjun elämäntyö

Kurikan Kampinkylässä 14.4.1875 syntynyt Samuli Paulaharju tunnetaan kirjailijana ja kansanperinteen kerääjänä. Hän syntyi Jaakko Paulaharjun ja Kaisa Sofia Reinikan kahdeksantena lapsena. Valmistuttuaan opettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1901 hän hakeutui Viipurin läänin Uudenkirkon Kirstinälään lähelle runonlaulajien seutuja. Sieltä alkoi hänen yli nelikymmenvuotinen keruu- ja tutkimustyönsä, jonka tuloksena kertyi suunnaton, maailman laajimmaksi yhden miehen keräämäksi mainittu kansanperinnearkisto. Hän kuoli Oulussa 6.2.1944.

Elämäntyö

Taitavana kynänkäyttäjänä, etevänä piirtäjänä ja valokuvaajana hän kokosi valtavan elämäntyön: Sanamuistiinpanoja on noin 65 000, kansantieteellisiä kertomuksia 4 000 sivua ja piirroksia on tuhansia, valokuvia yli 8 000. Kirjoja hän kirjoitti 21, lehtiartikkeleita yli 500.

Paulaharju kulki keruumatkoillaan Karjalasta Kainuun kautta Suomen Lappiin, Kuolan Lappiin, Ruijaan ja Länsipohjaan ja lopuksi Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Hän kulki 42 vaellusvuotensa aikana noin 80 000 kilometriä, kävi ainakin 800 paikkakunnalla ja kokosi ennätysmäärän kansantietoutta.

Paulaharju sai professorin arvonimen lokakuussa 1943.